sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Viksu 2014

Huh, kotona viimein! Saavuttiin eilen kotiin bussilastillisen junnuja kanssa kuuden maissa kaikki rättiväsyneinä. Tää oli miulle 8. kesäleiri ja 2. palokuntanuorten suurleiri. Tänä vuonna ei sijainnin takia kauheesti porukkaa ollut, mutta kyllä meitä kirjurinluodolle se 3000 leiriytyi, meidän vpkoosta sellaset 25. Porista jäi päällepäin positiiviset fiilikset leiripaikkana, sillä pystyttiin omalla vapaa-ajalle mennä leirin ulkopuolelle helposti kahville tai vaikka syömään. Mutta nyt niihin kuviin! 1 2 3 4 5 6 7 8 Iitin vpkoon leiri oli tänä vuonna aika suuri, 2 puoljoukkuetelttaa, 3 kouluttajien telttaa sekä 1 varusteteltta 9 10 11 #hilpeettyöntekijät oltiin siis leirillä töissä ja puuhattiin koko viikko ohjelman leivissä järjestäen kilpailuja junnuille. Pääosilta päivä kului niin, että 11 meillä oli kokoontuminen ja eka palaveri ja päivän mittaa palavereita oli vaihtelevasti. Etittiin aina päivän tarvikkeet joka-iltaisiin olympialaisiin ja kun hommat oli tehty voitiin mennä esimerkiksi vaan nukkumaan ja 19-22 pidettiin olympialaisia. Vierailupäivänä järkättiin myös SM-sankoruisku ja sinä päivänä töitä kyllä riitti! 12 kerkesin poiketa Porin keskustassa neljästi viikon aikana, kerran kahvilla ja 3 kertaa mäkkärissä...hukkasin nimittäin lompakkoni ja mäkkiin jouduttiin tehsä yksi extra-reissu jotta sain sen takaisin. Syyt mäkkärissä syöpöttelyyn oli se, että meille ei yksinkerasesti annettu illalla ruokaa. Kaiki sai kaksi siivua limppua kahdeksalta illalla ja junnujen hiljaisuus alkoi yhdeltätoista, joten hiljaisuuden tullessa startattiin auto pariin otteeseen kohti mäkkäriä :D 13 14 15 hattupakko tuli tutuksi aurinkoisina päivinä ja miun päässä (monen muunkin) keikkui propellilla varustettu lippis. Toi kuului ohjelmatoimiston työasuun ja aiheutti ajoittain hilpeyttä leiriläisissä :-D 16 17 bäkkärillä valmiina päättäjäisiin! tokavikana päivänä me vietettiin oikeastaan koko päivä piilossa harjotellen illan flashmobia varten. Siitä tiesi vaan ohjelmatoimiston porukka, meidän tanssi oli nimittäin yllätys jopa illan juontajille. Sovitulla hetkellä me siis juostiin lavan eteen ja Gangnam stylen alkaessa soimaan me ruvettiin tanssimaan. Yleisön ilmeet oli kyllä ihan näkemisen arvoiset! Tää kaikki siis videotaltiointiin ja tuun ehkä joskus jakamaan materiaalia siitä tänne. Dresscode oli siis mustat housut, kauluspaita, oranssi kraka ja propellihattu, teemaan kuuluneita arskoja unohtamatta! 18 19 20 Vikana iltana saatiin Jussi Vatanen paikalle ja se veti päättäreiden päätteeksi keikan Karimina leiriläisille, uuh 21 22 23 24 25 26"Miksi viikko menee aina niin nopeasti?" on ollut aika puhki mietitty kysymys tänään ja eilen illalla. Olin odottanut suurleiriä jo tosi pitkään ja yks siihen vaikuttanut tekijä oli se, että tiesin näkeväni osaa mun riparilaisista siellä! Kaikkia siellä olleita en nähnyt vilaukseltakaan mutta Oskaria, Juliaa, Tomppaa, Tommia, Taavia, Niinaa, Nooraa, Kaisaa, Samia sekä Viiaa (vierailupäivänä) pääsin onneksi näkemään! Itku meinas tulla vikana päivänä kun jouduin sanomaan "Nähdään taas neljän vuoden päästä uudestaan." Viikkoon mahtu taas vaihteeksi kaikenlaisia tunnetiloja, naurua ja rutkasti väsymystä ja väsyneitä juttuja.
Tulin kipeäksi ihan leirin alussa ja kipeä olen edelleenkin. Kävin leirin aikana neljästi leirisairaalassa, kerran yhden sairastuneen junnun takia, kahdesti hakemassa hyvät pöhnät lääkkeistä tän pöpön takia ja kerran hakemassa lääkitystä mun allergiseen reaktioon :D Ihan hyvä saldo siis. En antanu kipeilyn haitata, painatin menemään siis pääasiassa särkylääkkeiden voimalla koska ei vaan ollut aikaa lepäillä, äänikin tuli hetkittäin kadotettua, mutta elossa ollaan!
Koko viikon oli ihanaa katsoa lasten kasvoilla säteileviä iloisia hymyjä vaikka oma mieli oli maassa kauhean olon takia. Mitäpä mie nyt enempää tästä selittelen, jokaisessa leirissä on omat plussat ja miinukset, mutta tää leiri oli silti tosi bueno (vaikka suihkussa ei ollut kattoa)! Mun tunne kasvaa tästä vaan vuosi vuodelta, vpk on vaan miulle kun perhe, meijän junnut tuntuu välillä melkeen jopa pikkusisaruksilta joita miulla ei koskaan ole ollut. Leirit on myös yksi ainoista paikoista, joissa mie pystyn pelotta lähteä esimerkiksi aamupalalle ilman meikkiä kaikkien ihmisten keskelle ihan ilman ahdistusta ja se on jo paljon! Lukuisista insideläpistä rikastuneena mie kuittaan tältä erää ja rupean editoimaan videota leiristä.

"Siellähän se mahtuu olemaan..."

3 kommenttia:

  1. Oi kyllä se perhe on aika lievä ilmaisu kun mullakin on jo viisi lasta xdd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha XDD Mistä niitä okein sikiää?? :o

      Poista
    2. Niitä vaan ilmestyy vpk:n myötä xD

      Poista