torstai 17. heinäkuuta 2014

TFIOS

1 2 Mä oon nyt pyöritellyt mun tunnetilaa ja tuntemuksia pään sisällä muodostaen niitä selkeiksi (ja ei niin selkeiksi) lauseiksi. Me käytiin tiistaina tsekkaamassa mun pitkään odottama leffa TFIOS (the fault in our stars, tähtiin kirjoitettu virhe). Mä olin odottanut ton leffan ilmestymistä elokuvateattereihin yli puoli vuotta ja eilisen koittaessa mulla oli nenäliinapaketti valmiina laukussa odottamassa. Ennen leffan alkua mietin, että pidätänkö itkua, olenko kokonaan itkemättä ja tuntematta mitään vai kuulunko sittenkin niihin pahimpiin vollottajiin. No, itkuksihan se sitten meni. Mä en kamalan usein itke elokuvien takia, ja silloinkin jos itken, en itke kuin yhden kohtauksen takia. TFIOS oli kyllä yhtä "kidutusta" koko kaksi tuntia. Välillä ihan huomaamattani huomasin lämpimien kyynelten vierivän poskia pitkin, useaan otteeseen. "Tuska" jota elokuva mussa aiheutti oli jollakin tapaa samanlaista, kun silloin kun sinä lähdit ja tiesin ettet enää koskaa palaa. Mä en ole mikään suuri nyyhkyleffojen ystävä, mutta toi kyseinen pätkä vei mun sydämen ja tulee varmasti hallitsemaan pitkään mun parhaan näkemäni elokuvan paikkaa. Voisin tältä istumalta rynnistää takaisin elokuvateatteriin ja katsoa ton elokuvan uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa perään. Onneks olin fiksu ja kävin maanantaina kotiuttamassa kirjakaupasta The Fault In Our Stars myös kirjana. Mun ostama kirja on kirjoitettu lisäksi vieläpä englanniksi, sillä pitkän pohtimisen jälkeen totesin muiden mukana sen olevan parempi kuin suomennettu versio. Plussaa tässä on myös se, että mun kielitaitoni karttuu kun käytän mun kesälomaani englannin oppimiseen.
Lyhyesti ja ytimekkäästi siis, taisin kokee jonku valaistumisen (:D) käykääpä kattomassa kyseinen pätkä jos vaan mahdollista ja jos  kiinnostaa ees vähän tuo kyseinen nyyhkyleffa! 3 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti