tiistai 10. kesäkuuta 2014

the worst part is saying goodbyes

q 2 3 Mie, Paulo ja Suvi sekä toisessa kuvassa me ja Giuliano4 5 Me löydettiin se!! 6 shoppailujen ja seikkailun jälkeen oli aika rientää junaan, buu...7 ...ja lennolle kohti Helsinkiä 8 Lentokone-Selfie! :D

Ikävöin sitä kuinka tanssittiin täpötäydessä hississä matkakaiuttimen soittaessa Chris Brownin Loyal. Ikävöin lausetta "My favourite animal is elephant" ja "I'm too old for this" tietystä suusta sanottuna. The inseparable sisters. Brittiaksentti. Muistelen hymyssä suin mun ja Suvin huoneen avoimia ovia, hyötykäyttöä koulukirjoille. Tahdon sen hetken takaisin, kun britit näki mut pitkästä aikaa ja tuli heti juttelemaan. Olin toinen niistä oppilaista, jotka he tunsivat etukäteen. Se tuntui kivalta, olla jo "sisäpiirissä". Ikävöin sitä kun sain kaivaa sateenvarjon laukun syövereistä sadekuuron yllättäessä. Ja ravistella sen kuivaksi sen loppuessa. Oonko muuten jo kertonut kuinka nättejä talot siellä oli ja kuinka söpöjä kadut olivat? Aah. Haluan taas päästä käyttämään englannin kieltä niin, että jopa ajattelen huomaamattani englanniksi. Haluan kelata aikaa taaksepäin, haluan katsoa taas ulos junan ikkunasta ja nähdä sen kaiken vihreyden. Haluan katsoa vastapäätä istuvan tuntemattoman miehen silmiin ja naurahtaa kun hänen kaljapullonsa meinaa pudota lattialle junan liikehdinnässä. Tahdon nähdä junan ikkunan läpi laiturilta vielä kerran kuinka katsot minua ja hymyilet. Tuntea sen, kun tuntemattoman hymy merkitsee paljon ja piristää. Ajatus siitä kuinka pystyimme puhumaan Suomea missä vaan kenenkään tajuamatta, pistää suupieleni kipuamaan ylöspäin. Pulu. Snapchat. Te tunkemassa käsiänne sian korvaan ja kuvaamassa sen aivoja, pistää mut jo hymyilemään.
Mulla on niin kova ikävä tota kaikkea. Ihan sama miltä se kuulostaa, oudolta vai ihanalta, kadehdittavalta vai joltakin ihan muulta. Aivan sama. Joku päivä aion matkustaa takaisin Englantiin koska se maa oli juuri sellanen joksi olin sen kuvitellutkin.

Enkä mä malta odottaa kun syyskuisena päivänä osa teistä lentää Suomeen. Aion tehdä siitä viikosta muistelemisen arvoisen, ihan niinkuin Englannin ja Saksan porukatkin meidän vierailuista tekivät! Nyt voin vaan laskea päiviä syksyn tuloon ja odottaa tietoa siitä ketkä kaikki teistä tuun vielä näkemään ja ketkä ovat nyt enää muistoja, tuhansien kilometrien päässä täältä. Mä en tahdo unohtaa teitä ja projektia koskaan! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti