maanantai 9. kesäkuuta 2014

Let's show them that we can cook!

1 Guiseppe ja Giuliano 2 3 4 Attila ja Feri 5 6 7 8 9 Vikana päivänä meillä oli suurkokkauspäivä, niinkuin Saksassakin. Homma pyöri vähän eri tavalla ja tehtiin kukin vaan oman maan ruokia. Lisäks meillä ei ollut ulkopuolisia vieraita ollenkaan, me saatiin maistella ruokia siis ihan projektin kesken. Poikkeutena oli kuitenkin kolme Suomalaista naista jotka sattu olemaan kaupungissa meidän kanssa samaan aikaan. Oli ihana kuulla Suomea pulpattavaa puhetta samasta pöydästä jossa istuttiin.
Syömisen jälkeen siivottiin porukalla keittiö ja palattiin hotellille. Meillä oli siinä jonkun verran aikaa siistiytyä ja tarkotus oli nukkua päikkärit, mutta jumituin kännykän wifin pariin ja unet sai väistyä, hups. Illaksi mentiinkin sitten takaisin koululle. Koulun oppilaat oli järjestäny meille tosi kivan illallisen ja annokset oli miun mielest tosi nättejä! Kauheasti ei kyllä naurattanut, kun alkuruokakeitto tuotiin nenän eteen, mutta onneksi pääruoassa oli ihan tarpeeksi syötävää vastapainoksi!
1011 Toi jälkkäriannos oli jotain niiiiin taivaallista ettei sanat riitä millään kuvaamaan sitä! En tiedä otteko huomanneet, että melkein jokaisessa ruoka-annoskuvassa Englannista komeilee lasillinen appelsiinimehua? Sitä oli jokaisella aterialla ruokajuomana ja voin sanoa, ettei oo reissun jälkeen tullut juotua appelsiinimehua kuin yhtenä iltana...12 Pitkän illallisen jälkeen mentiin taas pikaisesti kipaisemaan hotellilla ja mentiin porukalla hotellin viereiseen baariin viettämään viimeisiä hetkiä meidän uusien tuttujen kanssa. Hauskaa oli vaikka mielessä pyöri ajatus siitä, että huomenna toi kaikki olisi ohi. Ei olisi enää noita kasvoja ympärillä, vaan me kaikki palaisimme omiin kotimaihimme. Otettiin ajasta kaikki irti ja koska baari sujettiin joka ilta jo yhdeltätoista, niin meidän lähemmäs 15 päinen lauma lähti yhtenä massana kohti "uutta ja tuntematonta" (:D) Löydettiin kivan näköinen paikka, mutta meillä tuli pienempiä ja suurempia mutkia matkaan, joten päädyttiinkin lopulta lähikauppaan ostoksille. Kaupalta matka jatkui puistoja, sivukatuja, tunneleita ja lukuisia risteyksiä ohittaen Paulon työpaikan, Hilton-hotelliketjuun kuuluvan hotellin pihalle ihailemaan maisemia. Meidän oli tarkoitus mennä sisälle, mutta matkassa kesti niin pitkään, että paikka olikin jo suljettu...Otettiin muutamat kuvat ja hämmennystä aiheuttava video ja löntystettiin takaisin hotellille. Jotkut päätyi matkalla baariin, jotkut jäi vielä valvomaan hotellin käytäville, mutta mie päädyin pakkaamaan ja vällyjen väliin nukkumaan hymy kasvoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti