sunnuntai 4. toukokuuta 2014

LZ7 @ VG2014

(Postaus sisältää äärimmäisen paljon #fangirling-juttuja, joten suosittelen vihaajien klikkaavan itsensä pois täältä pikimmiten) Noniin! Viime keskiviikkoa tuli odotettua kun kuuta nousevaa ja kun se päivä putkahti niin en meinannut millään pysyä housuissani innostuksesta. Mun idolit oli olleet edellisestä illasta asti Suomessa ja keskiviikkona istuin koulun penkillä vaan parin kilometrin päässä. Lähdin koulusta tuntia aikaisemmin pois, jotta pääsen varmasti seuraamaan miun kohallani kuudetta keikkaa aitiopaikalta, eli eturivistä. Vappugospelissa herrat oli tänä vuonna kolmatta kertaa ja jokaisena vuonna mie oon ollu monta tuntia aikaisemmin istumassa typötyhjällä jäähallin pihalla vaan varmistaakseni sen, että oon varmasti ensimmäinen sisällä. Ja totuus paljastu taas kerran, kun ketään ei näkynyt missään ja kyhjötin yksinäni sormet sinisinä kylmyydestä innostus hipoen sataa. Päivittelin siinä instaa samalla ja Ryankin tykkäs kovasti mun omistautumisesta tähän juttuun. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Ovien auetessa rynnäköin lavan eteen (lue: juoksin kun päätön kana hädissäni vaikka muita ei näkynyt edes juoksevan). Sain kun sainkin sitten eturivin paikkani ja miulla oli taas aikaa taktikoida, että mistä kohtaa tahdon sentilleen keikkoja seurata. Esiintyjiä oli tänä vuonna Great Wide North, Olli Helenius, Ruudolf ja Karri Koira ja Everyday Sunday. Näiden jälkeen oli vuorossa dancemessu ja Audile sekä viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä tietysti LZ7. Tänä vuonna kaikki esiityjät oli mun mieleen, eli sain ainakin rahoille just sellasen vastineen mistä olin maksanutkin. Eturivissä roikkuessa ja odotellen ekaa esiintyjää tutustuin Johannaan ja oli tosi jees saada keikkaseuraa kun molemmat meistä oli tosiaan tullu paikalle yksin ja LZ7 mielessä.
Kuten sanoin, tykkäsin kaikista esiintyjistä, mutta sen lisäksi että LZ7 on miulle aina ylitse muiden niin etenkin Everyday Sunday oli positiivinen yllätys! Olin kuunnellut ES:äs musiikkia vaan youtubesta uteliaisuuden takia ja keikka olikin ihan loistava! Etenkin bändin moniosaaja Carter (joka soitti kitaraa, lauloi ja toimi djiinä) oli älyttömän sympaattisen suloinen kaveri :3
Dancemessu aiheutti miussa vähän närkästystä, koska ehtoollisen saatuamme meitä pyydettiin siirtymään taakse jotta muutkin mahtuvat. Miulla se ei käynyt kuuloonkaan, koska olin monta tuntia jo odottanut lavan edessä mun lempibändiä, joten ei auttanut kuin tehdä niinkin itsekäs teko kuin istua törkeästi vaan maahan. Onneks järkkärit tais ymmärtää ja antoivat istua. Kynsin hampain siis paikkani pidin ja fiilis just ennen LZ7:in alottamista oli huipussaan!
Keikka oli loistava niinkuin aina ennenkin. Tuli naurettua, laulettua, hypittyä, tanssittua, huudettua ja hymyiltyä aikalailla riittävästi. Lisäks vuodatettua onnenkyyneleitä ja itkettyä keräten hieman oudoksuviakin katseita, mutta samalla myös niitä ymmärtäviä. Ojensin keikan aikana Lindzille kirjeen, jonka olin edellisenä iltana raapustanut, jonka sisällön tietää siis nyt mun lisäksi siis vain bändi. Olin tosi otettu siitä, että Lindz todellakin luki sen, koska asia on miulle niin tärkeä. "I read it! Thx so much for sharing it! I am gonna keep praying for you mate...." luettuani instassa kyseisen kommentin pillitin täällä kun pikkulapsi, koska noh, toi vaan oli mulle niin suuri asia (enkä usko että kukaan ymmärtää mitä noinkin pieni teko miulle merkitsi). Unelmana miulla on ollut myös vuodesta 2010 asti saada yhteiskuva bändin kanssa, mutta joka kerta järkkärit ovat kieltäneet kiireen takia sellaisen ottamisen.
Mutta arvatkaapa mitä?
cats2 Mie sain sen vihdoinkin! Tai oikeastaan Johanna pyysi kuvaa ja mie pyysin saada tulla mukaan, mutta kuitenkin. En näytä tossa kuvassa mitenkään hehkeeltä, mutta onnellisuus kyllä paistaa miun silmistä senkin edestä! En vaan saa tarpeekseni siitä tunteesta miten onnelliseksi tuun joka kerta kun ajattelen, kuinka parhaat idolit oon löytäny noin 3,5 vuotta sitten. Oli kiva muuten myös huomata, kuinka sain Lindzin, Ryanin, Jorgen, Benin ja Joshuan ilostumaan, kun nostin Symphonyn alkaessa soimaan miun MNF:ään tekemäni bannerin ilmaan. Ja tästä tulikin mieleeni, että edellisessä postauksessa näkynyt fanipaita kotiutu keskiviikkona ja sitä koristaa mitkäsm uutkaan kun Symphonyn lyriikat!
Eiköhän tää hehkuttaminen siis jo riitä, kaikille varmaan on tullut jo selväksi, minkä bändin takia paikalla olin, #Lighters ja sitä rataa!

6 kommenttia:

  1. Oli kyl mahtava keikka, ei voi muuta sanoa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait tiivistettyä tän mun pitkän tekstin yhteen lauseeseen, eli niimpä :D

      Poista
  2. Osa kuvista aika vaikuttavia! :) Kuvia voisi vielä sommitella paremmin. Esim. toiseksi viimeisessä kuvassa Lindzin olisi voinut sijoittaa kuvan oikeaan reunaan jotta katseelle olisi jäänyt tilaa. Teknisestihän kuva on aivan mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) ja joo, nää on vaan tämmösiä keikkaräpsyjä, kun tarkoitus ol itosiaan enemmän keskittyä keikkaan eikä niinkään kuvailuun :D

      Poista
  3. Aivan ihana postaus, toi kyllä keikan fiilikset niin hyvin taas mieleen! Näin ite ekaa kertaa LZ7nin livenä ja oli kyllä niiiiin mahtava et en paremmasta tiiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja mahtaviahan nuo on, koin samat fiilikset LZ7:in parhaudesta ekaa kertaa 2010 enkä vaan saa tarpeekseni! :D

      Poista