lauantai 15. helmikuuta 2014

Hieman treenailusta

1 Halusin pohtia vähän enemmän tätä mun treenailua sekä ylipäätään mun muuttuneita elintapoja ja kirjottaa siitä ihan oman postauksen. Mun blogia pidempään seuranneet tietää, millanen herkuttelija ja laiskamato mun sisimmästä on joskus löytyny. Viime vuonna kaikki kuitenki muuttu. 2 Mulla iski 2013 tammikuussa se perinteinen liikkumiskärpänen herkkulakon kera. Se treenaaminen ei kuitenkaan kestänyt kun sen muutaman kuukauden ja herkkulakko asetetun kuukauden ajan. Kävin sen jälkeen kyllä satunnaisesti lenkillä, mutta muuten en oikeastaan liikuntatuntien lisäksi tehnyt mitään mun kunnon hyväksi. Toukokuussa täytin 18 ja elämässä oli vähän liikaakin hauskanpitoa ja epäterveellisiä elämäntapoja, roskaruokaa yms, aina elokuuhun saakka. Elokuussa Turkista palattuamme mä tajusin, että se kaikki epäterveellisyys ei voi enää jatkua. Mä en syönyt joko tarpeeksi tai sitten kaikki oli päälaellaan, joskus saatoin syödä päivässä vain yhden aterian. En oo koskaan tykännyt juoda paljon vettä ja se ei ollu etelässä kovin hyväksi. Elokuussa havahduin siihen, että Turkin matka oli turvottanu mua ihan hirveesti, enkä halunnu enää jatkaa sitä polkua pidemmälle. Mä olin lihonut (toki vaan muutaman kilon, mutta ne riitti). Tiesin, että jos jatkan samaan malliin oon parin vuoden sisällä joku ylipainonen pullukka, vaikka siis tuolloinkin olin ihan normaalipainoinen. En oo koko ikäni aikana ollut ylipainonen, alipainonen kylläkin mutta se ei nyt liity tähän aiheeseen. Onneks en ollu silloin yksin vaan Nanne oli siinä koko ajan tsemppaamassa ja kun lenkillä pysäytin juoksun kesken se käski mun vaan juosta lujempaa. Aloin käydä paljon lenkillä ja saatoin kuluttaa lenkkipolulla monta tuntia mun vuorokaudesta. En oo koskaan rakastanu juoksemista, mutta mun käsitykset muuttu ja himoitsin lenkille pääsyä koko ajan.
Rytmihäiriöt kuitenkin hillitsi mun juoksuhimoa ja se laski innostusta. Voin väittää, että mun urheilu-innostus johtuu suurilta osin siitä, että en oo missään vaiheessa ollut tässä elämäntapamuutoksessa yksin. Mulla on ollu koko ajan joku vieressä tukemassa ja yrittämässä mun kanssa. Salilla se on ollut Nanne ja kotona äiti. Äiti on ollut tosi hyvin tässä mun jutussa mukana. Tän talouden ruokailut on kokenu täysremontin. Voin myös väittää sitäkin, että mun treenailu on osasyy siihen, että äitikin on taas alkanu käymään salilla ja lenkillä. 3 4 Mun treenit on aika säännöllisiä, lukuunottamatta niitä viikkoja kun miulla on vaikka harkkojen pitovuoro, kyytiongelmia tai en oo viikonloppuna maisemissa. Nykyään käyn (jos ei ole poikkeuksia) viikottain Body Combatissa, Spinningissä, Cross Fitissä ja TRX-treenissä. Harvemmin tulee enää käytyä aseman salilla tai lenkillä, sillä mun treenailun runko keskittyy hyvin pitkälti noitten ohjattujen tuntien ympärille. Tässä olis viime viikon treenailut näin havainnollistettuna kuvan muodossa. Lauantain lepopäivänä kuvasta poiketen myös venyttelin levon lisäksi illalla. (Mun piti julkasta tää postaus jo maanantaina, niin sen takia tää kuva on viime viikon treeneistä). treenit En osaa enää edes sanoa, mitä tekisin jos treenit ei olisi osa mun arkea. Mulla ei oo mitään hajua mihin käyttäisin aikani :D Viime marraskuussa kaaduin aika pahasti polkupyörällä sen lähtiessä mun alta ja mun jalat on kiukutelleet siitä asti. Vasemmassa sääressä tuntuu välillä veitsen iskun kaltasia viiltäviä kipuja ja se tekee treenaamisesti ajoittain vaikeaa. Myönnän, että välillä (nykyään mielestäni liian usein) joudun ottamaan särkylääkkeen ennen treenejä pitääkseni kivun pois. Kävin pari viikkoa sitten työterveystarkastuksessa ja kysyin siinä samalla tosta jalasta ja vastaukseksi sain vain ''Se menee ohi itsestään''. Mutta kun se ei mene, yli 3 kuukautta tän kivun kanssa ei vaan ole normaalia. Oon välillä joutunut jättämään koko viikon treenit väliin jonkun muun jutun takia ja ajatellut että se lepo auttaa, muttakun ei. Haluun vastauksia. Mulla on lääkäri parin päivän päästä ja aion sen lääkärikäynnin varjolla kysellä vähän taas tosta jalasta, oon kyllästynyt tähän kipuun. Ja muuten! Tällä viikolla on jääny maanantain treeni välistä kipeilyn ja kyytiongelmien takia eikä mun jalka/jalat oo kiukutelleet pätkääkään tällä viikolla (lepo siis ehkä auttoi)! Täytyy myöntää, että oon aikas tyytyväinen :) 5 Syöminen 
Tammikuun myötä meillä kotona koettiin iso harppaus syömisessä. Mun veli lähti inttiin ja kun tänne jäi vaan äiti ja minä, niin oon saanu tosi suurilta osin päättää mitä ja miten täällä syödään, koska äitille se on ihan sama. Kauheesti meillä ei hiilareita vedellä ja tuotteet on vaihtunu kuitupitosempiin. Proteiinia täällä kyllä vedetään, ja se on kyllä alkanut pikkuhiljaa näkymään lihaksissa, pakko myöntää. Vettä mie en juo vieläkään tarpeeksi, mutta harjottelen sitä koko ajan. Treenissä kyllä tulee onneksi vettä juotua. Oon pienestä pitäen juonut vasta sitten kun oikeesti janottaa, mikä on tosi huono opittu tapa.
Mulla ei oo mitään tiettyä ruokavaliota. Nyt työssäoppimisessa syön sitä ihan normikouluruokaa mitä valmistetaan ja koulussakin söisin kouluruokaa. Kotona katon jonkun verran mitä syön ja valitsen usein sen paremman vaihtoehdon. Herkkujen syönnin oon asettanu minimiin, sillä mulle herkkuhetken saa kyllä aikaseks rahkalla, hedelmäsalaatilla tai smoothiella, eihän sen aina tartte olla epäterveellistä!
Ruoan ohella syön tällä hetkellä monivitamiinia ja magnesiumia. Magnesium auttaa mulla tosi hyvin suonenvetoihin. Ennen sen käyttöä heräsin joka yö ihan tajuttomaan tuskaan, enkä pystynyt edes liikkumaan kun suonenveto tuli samaan aikaan molempiin jalkoihin. Kipu saattoi kestää jaloissa monta päivää sen jälkeenkin. Mulla on enää vaan noin kerran kuukaudessa paha suonenveto ja 2-3 sen jälkeistä päivää on yhtä tuskaa kävelemisen suhteen...
Lisäksi en oo tänä vuonna juonut kertaakaan alkoholia ja myönnän myös sen, että kännejä en oo juonut sitten elokuun. Mua ei vaan enää kiinnosta. Rahat menee, turvottaa ja tulee se huono olo. Kunnon krapulaahan mä en oo ikinä kokenut, mutta silti. Tietty voin juoda, sitä en kiellä iteltäni, mutta alan palata samaan ajattelutapaan joka mulla oli ekat lähes 18 vuotta elämästäni. Yksinkertasesti ei vaan huvita. 6 7 Uni 
Mun suurin ongelma terveemmissä elintavoissa on nukkuminen. Kun mun treenit alkaa usein kuudelta tai sen jälkeen oon kotona siinä 19.30-20.00 kulkuyhteyksien takia. Yleensä treenien jälkeen kävästään vielä kaupassa, välillä katson salkkarit jos ehdin/jaksan ja sitten meen suihkuun ja syön. Yleensä jumitan illan villasukat jalassa koneen ääressä ja huomaan joka ilta kellon olevan jo liian paljon, en saa taaskaan tarpeeksi pitkiä unia.
Rakastan viikonloppuja kun saan tarvitsemani unimäärän. Mulle ei tuota ongelmaa mennä lauantaina kymmeneltä nukkumaan. Uskokaa pois, mutta musta tuntuu, että mun unen tarve huitelee lähempänä 10-12 tuntia, joten sen määrän saaminen on aika sula mahdottomuus päivittäin. Nukun kun pieni lapsi, haha. Arkisin unet jää nimittäin siihen 6,5-7,5 tuntiin... Nyt työssäoppimisen takia kun kello soi 5.20-5.35, ainakaan mua ei tähän mennessä yhtenäkään aamuna ole hirveesti naurattanut. 8 Motivaatio 
Motivaation puute on monelle treenatessa se ensimmäinen kompastuskivi. Mulla auttaa hyvä musiikki, treeniblogit, kannustus, tulokset, hyvät ja silmää miellyttävät treenivaatteet, päiväunet ja se, että kun oon nettiajanvarauksella varannut tunnit etukäteen, en kerkeä niitä enään perua vaan on pakko lähteä. Ja kyllähän se treenin jälkeinen hyvän olon-tunne pelastaa päivän kuin päivän! Lisäks kannustavat ohjaajat tuo hymyn huulille silloinkin kun tuntuu ettei jaksa sitä tuskaa viimeistä burbeeta tehdessä tai hyppyä hypätessä.
Aloitin treenaamisen säännöllisemmin joskus syys-lokakuussa enkä haluu nähdä paluuta entiseen. Viime viikkoina oon itekkin pistäny enemmän merkille saavutettuja tuloksia. Vähän aikaa sitten puin pitkästä aikaa mun mustat farkut jalkaan ja äitin kommentti oli aika priceless: ''Sun reisilihakset näkyy läpi noista housuista!'' ...ja niinhän ne taisivatkin vähän näkyä.
Oon huomannu mun oman kehityksen myöskin jaksamisessa ja painojen lisäilyssä. Mun selkä on vahvistunu ihan näkyvästi mikä lääkärinkin mukaan on hyvä asia tän mun skolioosin kanssa. Lihakset nimittäin auttaa mua tällä hetkellä ja jatkoa ajatellen siinä, ettei mun selkä mene huonompaan kuntoon. Lihakset tukee mun rankaa, ja niillä voin välttää ehkä muut hoidot joita pahimmassa tapauksessa voi tulevaisuudessa tulla eteen. Seuraan aika montaa treeniblogia joko satunnaisesti tai säännöllisesti ja niitä lukemalla tulee usein ajateltua, että vau, tohon mäkin haluan pyrkiä. Salilla kannustavat ohjaajat potkii meitä kaikkia eteenpäin ja se kyllä auttaa pinnistämään ne viimeset sekunnit ja minuutit, olo suorituksen jälkeen on väsynyt mutta loistava!
Treenailu on ollut myös vaikuttavan hyvä apu mun stressiin. Mä stressaan ihan kaikesta mahdollisesta ja salilla hikoilu ja hyppiminen auttaa mua unohtamaan iahn kaiken edes vähäksi aikaa.

Nykyään kun meen shoppailemaan, hakeudun urheilukauppojen hyllyjen väliin huomaamattani ja jokaisessa vaatekaupassa on pakko tsekata treenivaatehylly, haha. Oikeastaan viime aikoina ei ole muuta tullut osteltuakaan.Viimesen viikon aikana on tullutkin ostettua mulle hyvät ja tosi tukevan tuntuset treenipöksyt ja tekis tosissaan mieli huidella pelkästään niissä. Keskiviikkona posti toi myös toiset mun tilaamat treenihousut, pitäisköhän mun rajottaa? :D 9 Haluun painottaa, että tän postauksen idea ei ollut antaa kenellekkään mitään elämän suuntaviittaa, että mitä kannattaa tehdä yms. Tän oli tarkoitus avata vähän mun nykystä elämää ja elämäntilannetta. Mun treenailu on myös osa syy miksen vietä aikaa enää niin paljon koneen ja television ääressä. Se taas johtaa siihen, etten postaakaan kovin usein. Musta nimittäin tuntuu, että kovin montaa ihmistä ei kiinnosta lukea viikottain samaa runkoa omaavaa tekstiä. Elämä tällä hetkellä kun koostuu työssäoppimisesta, treeneistä ja nukkumisesta.
Instagramia mie päivitän useammin ja mua voikin seurailla siellä nimellä anniiemiliaa
Viikonloppuisin saatan jotain tehdä, mutta arvostan nykyään paljon enemmän yksin kotona oloa kun kylällä riekkumista. Onkohan musta tullut vanha? :D Haluun kuitenkin pitää tän bloggaamisen rentona itelleni ja tulla tänne vaan kun on oikeasti julkastavaa materiaalia ja omaa aikaa :) 10 Ja niille jotka ette jaksaneet lukea: Mä olen koukussa liikuntaan.

6 kommenttia:

  1. ihan mahtava postaus! :) tosi motivoiva! tsemppiä sulle liikuntaharrastukseen, toivottavasti into pysyy yllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Aivan varmasti pidän siitä huolen, että into pysyy yllä!:)

      Poista
  2. Mie oon niii ylpee siusta ! :)♥ kaikil ei oo tollast motivaatioo tohon ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥! Onhan tässä kuitenkin vielä matkaa siihen mihin mie pyrin, eli motivaatioo tarvitaa :)

      Poista
  3. Mites noiden palautusjuomien tehokkuus? Ite kuulen niistä vain negatiivista palautetta (lihottaa,ei palaudu kunnolla yms) ja sen takia oon puol tuntii treenien jälkee juonu lasillisen maitokaakaota,jota huippu-urheilijatkin juo ja on sanottu että on paras mahdollinen palautusjuoma. Haluisin kuulla sulta,että miten on tehonnu?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo mikään ammattilainen tai huippu-urheilija mut ei mulla ainakaan tulis mieleen ekana lisätä mun maitoon mitään sokerista kaakaojauhetta, mutta kukin tavallaan.. Ite teen just niinku parhaaks näen, palautusjuomat ei oo lihottanu mua ainakaan. Sitä paitsi jos oikeesti treenaa niin eipä mun mielestä se palautusjuoma missään lihomisena näy. Ja mitä siihen palautumiseen tulee, mä en oo sataa kertaa tollasta treenin jälkeen juonut, mutta kun oon juonut niin kyllä mä sen palautumisen oon huomannu. Etenki ku salilta lähdön jälkeen oon kotona yli ½ tunnin päästä, niin palautusjuoma on ollu hyvä apu vetästä huivii jo automatkalla. Jos sua kuitenki pelottaa että sä lihot palautusjuomasta, niin juo ihan vaan kaikessa yksinkertasuudessaan rasvotonta maitoa :D

      Poista