tiistai 21. tammikuuta 2014

Taitaja 2014 semifinaalit

Aloin yhtenä päivänä miettimään mitä miulle on oikein tapahtunut viimesten kuukausien aikana. Ennen miun arki oli pelkkää koulua ja koneella istumista ja kerran viikossa harkat. Nykyään miulla on yksi vapaapäivä ja -ilta viikossa milloin annan ittelleni luvan vaan olla. Niinä hetkinä en osaa olla enää paikallani samalla tavalla kun ennen. Yksinkertasesti koko ajan on pakko tehdä jotain. En osaa sanoo onko se hyvä vai huono asia, en tiiä koska tulee seuraava ojan pohjalla pyörähtäminen, en missään nimessä haluu saada stressiä asioista joita oon oppinu rakastamaan. Josta päästäänkin yhteen aiheeseen jota rakastan, eli ruoanlaittoon!

Viime torstaina koitti se päivä mitä olin odotellut pari kuukautta, tai oikeestaan se oli ollut mielessä jo ekana amisvuotena. Lähdettiin siis Hennan kanssa Taitaja2014 semifinaaleihin, sarjana Cateringkokki. Mua jännitti tosi paljon aamulla ja mietittiinkin useaan otteeseen ääneen, että mihinkähän soppaan ollaan oikein ryhdytty. Ekaks vaihettiin vaatteet ja tutustuttiin keittiöön, sitten oli vuorossa ohjeiden muuntaminen. Muuntamisen jälkeen saatiin rauhassa keskittyä meitä varten koottuun aamupalaan. Oli kahvia ja vettä, croisantteja, hedelmiä, juustoa ja leikkeleitä, eli ihan hyvin onnistu rauhottumaan ruoan parissa ennen sitä suurinta koitosta. Ekaks keittiöön lähti kolme paria ja vartin päästä loput kolme, eli me kaikki ksaolaiset. Olin ihmeellisen rauhallisin mielin vielä siinä vaiheessa, muttei sitä rauhaa hirveen pitkään tuntunut. Onnistuttiin saamaan Hennan kanssa homma reippaasti käyntiin ja ruvettiin töihin. Oltiin jaettu hommat niin, että mie keskityn pääasiassa pääruokaan ja Henna salaattiin ja jälkkäriin. Aikaa oli kaksi ja puoli tuntia ja jäätiin ite kirjottamastamme aikataulusta jälkeen jo alkumetreillä, koska keittiössä ei ollutkaan kaikkia niitä juttuja joita me oletettiin. Hyvin me taidettiin kumminkin selvitä.
Meijän ruoat oli kaikista pareista eniten myöhässä, sain loppumetreillä paniikin omasen kohtauksen enkä saanu henkeä ja kyyneleet vaan valu silmistä. Itku ei johtunu siitä että olisin tuntenu meidän hävinneen, vaan siitä, että miun stressi purkaantu kaikesta siitä paineesta. Miun pää tyhjeni ihan kokonaan, mutta onneks Henna onnistu jollain ihmeen kaupalla saamaan miut rauhalliseks. Pyyhin kyyneleet poskilta, kokosin itteni ja jatkoin robotin omasesti eteenpäin ja onnistuin lopuksi jopa hymyilemään.
Kun astuttiin ulos keittiöstä, olin ihan varma että meijän peli oli pelattu, mutta vannoin itelleni yrittäväni ens vuonna uudestaan. Kun muut kysy, että miten meni, vastasin vaan "huonosti" koska siltä se silloin tuntui.
Seuraavaksi meillä oli ruoka ja käytiin vaihtamassa vaatteet. Edessä oli teoriakoe, jonka sisältöä olin pelänny ja että tultais kompastumaan just siihen. Yllätyin positiivisesti sen sisällöstä, koko koe oli nimittäin suhteellisen helppo kun vain ajatteli :D Pienten kömmähdysten jälkeen järjestäjän puolelta saatiin kokeet kuitenkin tehtyä ja alko tulosten odottelu. Tuomareitten tehtyä päätöksensä me saatiin koko porukka yhteinen palaute. Jokanen tuomari kerto vuorollaan juttuja työskentekystä ja ruokien mausta yms. Aika helppo oli löytää puheen seasta ne jotka itseään koski. Palautteen jälkeen oli aika hyvä fiilis vaikka edelleen tuntu, että oltaisiin viimeisiä, mutta silti kannustava palaute hymyilytti. Päivän lopuksi julkistettiin kaikkien odottamat tulokset. "Ensimmäisen ja toisen välillä oli alle piste ja ensimmäisen ja kolmannen välillä vähän yli piste" kilpailu oli siis ollut tiukka. Voittajiks selvis meidän koulun kolmoset, toiseks Lappeenranta ja komanneksi pari E, eli mie ja Henna! Ensireaktio koostu pelkästä naurusta ja mitä-sanan hokemisesta. Me voitettiin kolme taaksejäänyttä paria ja mehän ollaan vasta toisella luokalla! Meidän ruoat oli myöhässä (perunoiden ja uunin takia, eli ehkä se huomioitiin arvioinnissa), mutta niin oli monen muunkin, joten ehkä oltiin onnistuttu sitten just niissä asioissa joille tuomaristo anto eniten painoa, tai meidän ruoat maistu hyviltä, ken tietää haha :'D
Kisan jälkeen tuli kyllä mietittyä vähäsen, että mitä oltaisiin voitu tehdä toisin, jotta oltaisiin saatu se reilun pisteen verran parannettua. Tässä on ollu aikaa miettiä sitä ja mieleen on kyllä putkahdellut jos jonkinmoisia juttuja. Mutta mie oon tosi tyytyväinen sijoitukseen, vaikkei finaaliin kisaamaan päästäkään! Saan olla pitkään tyytyväinen sekä itteeni, että parhaaseen mahdolliseen pariin, jonka kanssa yhteistyö toimi! Voin olla varma, että moni muu olis pettyny 3. sijaan, mutta miulle tärkeintä on just itteni voittaminen. Ens vuonna uudet vedet myllyyn ja uusi yritys ;) 1 2 3 Koottiin toi salaattiannos yhdessä ja vähän häiritsee näissä kuvissa kun tän lisäksi myös pääruoka ja jälkkäri näyttää siltä, että ne on seisseet pari tuntia pöydällä. Oikeasti noi tomaatit oli aseteltu paljon siistimmin ja esimerkiksi jälkkäri ei todellakaan ollut noin epäsiisti, sitä on vaan läikytetty :D 4 5

2 kommenttia: