tiistai 10. joulukuuta 2013

The first day in Hagen, Germany

Josko alkais pikkuhiljaa toipumaan reissailun jälkeisestä väsymyksestä? Päätin ottaa itteeni niskasta kiinni ja tulla jakamaan Saksan matkaa kuvin ja tekstein. Voi olla että näitä postauksia tulee ja paljon, aattelin nimittäin koittaa jaotella vähän näitä aiheita, ettei mitään kilometripostauksia tulis tuotettua...:D 1 Meidän matka alko ensinnäkin aikasin heräämisellä, miun tapauksessa heti kolmen jälkeen ja siitä seuras tuskaset pari tuntia autossa, jossei enemmänkin, sillä kuski ajo järkyttävää alinopeutta. Josta sitten seurasikin se, että kentälle päästyämme meillä oli noin 10 minuuttia aikaa tehdä lähtöselvitys ja selviytyä koneeseen ja sehän ei ollu mitenkään mahdollista... "Joko te tai teidän laukut ehtivät koneeseen" "Tulette myöhästymään" "Kiireesti" "Teillä ei ole aikaa" "Juoskaa" ...tuli kuultua miljoonat kerrat. Ja niinhän me juostiin ympäri lentokenttää, ensin selvitettiin matkalaukut ja sitten käsimatkatavaroita lähdettiinkin selvittämään toiselle puolelle kenttää pitkien jonojen takia josta piti vielä juosta takaisin oikealle portille. Juostiin kerran ohi ja luettiin taulusta teksti "3 minuuttia lähtöön" ja sen jälkeen pingottiin ihmislauman keskellä ja ehdittiin, huh! Olin valehtelematta ihan rättiväsynyt siitä sinkoilusta ja kun sain perseeni istutettua lentokoneen penkkiin alko taas odottelu, sillä moottorissa oli vikaa, hienosti etten sanoisi. Lento sujui hyvin, armoton nälkäkään ei haitannut sillä auringonnousu näytti pilvien päältä niin mahdottoman kauniilta. 2 Düsseldorfiin saavuttiin ihan ajallaan josta alkoi seuraava seikkailu.Ensin etsittiin Sakun kadonnutta matkalaukkua tulkosettaja piti myös etsiä laituri josta päästäisiin junaan, nousta oikeaan junaan ja vaihtaa sitä päärautatieasemalla. Piti juosta laitureiden välillä painavan matkalaukun kanssa, sillä meidän juna oli myöhässä ja vihdoin kun pääsi oikeaan junaan oli aikaa hengähtää. Sitä tuntia siinä junassa en halua koskaan unohtaa. Junaradan molemmin puolin oli toinen toistaan kauniimpia graffiteja, toiset kerrostalon seinän kokoisia, jotkut pikkutarkkoja taideteoksia. Niistä en ottanut kuvia, koska nähtävää oli niin paljon, että halusin keskittyä muistojen taltioimiseen vain omien silmien välityksellä maisemien vilistessä.3 Junan saavuttua Hageniin oltiin jo myöhässä aikatauluista kaikkien sählinkien takia joten bussista poiketen, me päädyttiin menemään Hostellille taksilla. Osaatteko jo arvata? Jep, sähläys jatkui hostellilla. Niillä oli siellä virheellinen tieto, että meitä saapuu 3 tyttöä ja 1 poika, joten huonejärjestelytkin meni ihan sekaisin. Ekaksi miulle ja Riinalle annettiin avain ja heti huoneeseen astuessa ei oikein tuntunut hommat täsmäävän. Jonkun jätkän tavarat oli levällään siellä, joten me kipastiin vaihtamassa avain toiseen joka saatiinkin sitten huone ihan vaan kahdestaan jaettavaksi. Tosi lyhyen hengähdystauon jälkeen yksi projektista vastaava opettaja osotteli miuta jo käytävällä ja siitä alkoikin jo seuraava seikkailu! 4 Käveltiin kohti koulua viritellen pientä smalltalkkia ja ihastellen Hagenin katuja, en uskonut vieläkään että pitkään odotettu projekti alkais just sinä päivänä. Mahat kurni, oltiin syöty viimeksi lentokoneessa säälittävän pienet croissantit ja tää opettaja joka meitä koululle päin opasti, ehdotti että käytäisiin matkan varrella yhdessä kahvilassa nappaamassa mukaan sämpylät ja sehän sopi kaikille. Sisään astuessa kaivettiin jo lompakoita esiin, mutta Vivienne ilmotti maksavansa ja suostutteli kaikki ottamaan kaksi sämpylää ja tyrkkäs vielä mukaan suklaapatukat jälkkäreiksi. Olin sillä hetkellä varmaan maailman kiitollisin! Ahdettiin kaikki 4 niitä sämpylöitä kurkusta alas samalla kun noustiin jyrkkää ylämäkeä, joten hengittäminen jäi aikalailla taka-alalle. Teki mieli itkeä onnesta! Vehnäsämpylä, levite ja kinkkusiivu ei oo koskaan maistunu niin hyvältä enkä oo koskaan rakastanu ruokaa niin paljon kun sillä hetkellä nälissäni rakastin♥ 5 Jännityksen alko tajuamaan vasta kun näin muiden Elocassiin osallistuvien kasvot, tuijottamassa rappusten alapuolella ja joku huutaa "The Finns arrived!" Vivienne kerto, että meitä olikin jo moni odottanut ja saatiin ainakin osakseen lämmin vastaanotto, muut opiskelijat riensivät kättelemään ja kertomaan omia nimiään.Totuus oli että olin niin shokissa, etten muistanut minuutin päästä yhdenkään nimeä vaikka kuinka yritin. Tuntu, että kaikki tuijottivat meitä ja tunsin oman olon aika kiusaantuneeks mut onneks se sitten meni nopeasti ohi. Jakauduttiin ryhmiin ja mie pääsin osaksi Ranskalaisen menyn valmistavaa ryhmää. Olin ihan pihalla koska ryhmä koostu ranskalaisista ja yhdestä italialaisesta ja ne kaikki puhu keskenään pelkkää ranskaa. Koitin kyllä vihjailla, etten mie ymmärrä kun englantia, mutta tuloksetta. Ymmäärsin onneksi yksittäisiä sanoja ja yksi ryhmäläisistä tulkkaili miulle välillä englanniksi. Ootin kyllä tosi innolla seuraavaa päivää, että minkähän mallinen katastrofi siitä saadaan aikaan...Parin tunnin suunnittelun jälkeen palattiin Hostellille joksikin aikaa ennen illan ohjelmaa josta kirjottelen ens kerralla! :)6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti