sunnuntai 25. elokuuta 2013

He needs me, but I know they need me too

wii IMG_7373m jii Tähän väliin muutama Turkkikuva, mutta vähän erilaisella tekstillä,eli Suomi-kuulumisilla! Torstaina meillä siis alkoi 6 viikkoinen työssäoppiminen. Itse en missään nimessä halunnut työssäoppimispaikkaa Kouvolasta, koska pelkästään viime vuoden jokapäiväiset bussimatkat kouluun alko uuvuttamaan niin paljon. Onneks sain paikan täältä Kausalasta! Keittiö on siellä tosi pikkunen ja meitä on joka päivä siellä töissä vaan kolme. Vähän vaihtelua siihen, että koulussa meitä oli lähemmäs 20 ja  kesätöissäkin 5-7 jos oikein muistan. Oon päässy tekemään mm. 20 munan kakkupohjan eli vähän isomman ku mihin oon tottunut. Lisäks oon päässy paistamaan 150 porsaanleikettä, tekemään salaattiannoksia, kasvislisäkkeitä, voileipiä ja vaikka mitä muuta! Oon siis päässyt just sinne minne mie kuulun, eli keittiöön. Kyllähän se toki väsyttää, kun herää jo 4.45 töidän takia, mutta on just hyvä, kun pääsee kotiin jo puoli kahdelta ja on aikaa tehdä paljon muutakin.
Töissä oon saanut just sitä kaivattua muuta ajateltavaa, mutta silti mielessä velloo edelleen se hirvittävä ikävä Alanyan lämpöön. Perjantaina meidän piti Nannen kanssa kahdestaan vaan syöpötellä ja marista sitä kuinka perseestä koko Suomi on. Loppujen lopuksi täällä kämpässä oli kuitenkin lähemmäs 10 ihmistä hälisemässä. Keitin muille kans kupilliset turkkilaista omenateetä! Suljin silmät ja koitin kuvitella olevani istumassa taas kenkäkaupassa teekupposella, muttei se maistunut samalta, höh. Toistan vaan itteäni mutta miulla on vaan niin kova ikävä Alanyaan, muuta aion tehdä miun unelmasta totta, ihan sama kuinka paljon se vaatii töitä, mie nimittäin aion pystyä siihen ja toteuttaa sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti