keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Aftershow of LZ7

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Tän vuoden vappugospel taas koettu ja nyt päällimäiset fiilikset on väsymys ja onnellisuus. En olis tänä vuonna muuten lähteny, mutta artistilistalta sattui löytymään LZ7, joten ei tullu kysymykseenkään jättää väliin. Kaiken lisäks sain vapaalipun kyseiseen tapahtumaan (kiitos Juho vielä lipusta!) joten vaikka kukaan ei mukaan suostunutkaan lähtemään, niin päätin silti mennä yksin ja kaikesta huolimatta miulla oli ihan mahtava ilta! LZ7:in kohdalla tää oli miulle 4. koettu keikka, vaikka viidelle miulla on lippu löytynytkin, ja ei en pettyny taaskaan. (Ja siis LZ7 on vieraillu tosiaan Suomessa vaan sen 5 kertaa, miten nii lemppari? :D)
Lähin koulusta eilen 2 tuntia aikasemmin jonottamaan, ja taas kerran sain huomata, että olin ainut jonottaja. Porukkaa alko lipua paikalle joskus 45 minuuttia ennen ovien aukasua ja siinä vaiheessa olin kyhjöttäny yksinäni paikalla jo parisen tuntia vesisateessa, hyi. Sisään ku pääsin olin tajuttoman tyytyväinen huomatessani olevani ensimmäinen myös lavan edessä ja sain rauhassa valita taktisesti parhaan paikan, niin ettei miun nenän edessä ollut sellasta järjestysmiehen koroketta. Tulihan siinä koko illan aikana seistyä jalkojen päällä noin 9 tuntia (sen lisäksi että olin seissyt koulussa jo 5)
Parhaiten tietty heti LZ7 jälkeen mieleen jäi tosi symppis Jimmy Needham, joka oli ekaa kertaa Suomessa (niitä kuvia vaikkapa vähän myöhemmin). Viime yönä tuli nukuttua semmoset 13 tuntia, sen verran väsynyt olin illan jäljiltä. Alkuillan otin rauhallisesti, koska taas pari viime päivää on ollu hieman puolikuntonen olo. Heti kun LZ7 kuitenkin astu lavalle, alko jumalaton hyppiminen ja huutaminen. Aina kun huilas hyppimisen välissä jalat mainasi pettää alta, mutta onneks eturivin aidat pelasti kaatumiselta. Ei auttanut kun jatkaa riehumista, niin pyörryttäminen unohtui samantien. Onneks järjestysmiehet keksi yhdessä vaiheessa keikkaa kantaa eturiviin vesipulloja, oon vaan niin kiitollinen, koska olin illan aikana syönyt yhden myslipatukan ja juonut ehkä 3dl vettä. Myös lempparibiisien laulaminen (huutaminen) oli parhautta, koska ketään ei kiinnostanu kuinka kovaa niitä laulaa, parhautta oli lisäksi se että muistaa ne sanat ulkoa läpikotaisin.
Viime vuoden VG:stä tää eros kuitenkin sillä tavalla, että tänä vuonna en saanut mitään nyrkkejä osakseni, vaikka taas sitä tönimistä oli paljon. Eturivi oli kuitenki ihmeellisen rauhallinen, mitään kamalia tunkijoita ei ainakaan miun kohdalle osunut, onneksi.
Tapansa mukaan Lindz teki stagediven, jos sitä siksi voi kutsua, koska tällä kertaa se tehtiin kumiveneellä :'D stageseilausta pikemminkin, ja mie yllättäen olin siellä kannattelevissa käsipareissa, eli siinäkin suhteessa hyvä paikkavalinta. Keikan jälkeen katsoin pelästyneenä itteeni peilistä ja totesin näyttäväni ihan uitetulta koiralta, hiukset ja huppari märkänä järkkäreiden roiskuttelemasta vedestä yleisön joukkoon. Kiitos VG 2013 !

Niille jotka ei jaksa lukea pitkää tekstiä:
Olin eilen vappugospelissa pitämässä 'mölyä' yllä eturivistä käsin. Näin suosikkibändini joka kantaa nimeä LZ7. Tuntuu edelleen että olisin jäänyt katujyrän alle. Ääntä tulee aika katkonaisesti. Näytin keikan jälkeen uitetulta koiralta. Nimmareiden jaossa Lindz (LZ7 laulaja) heitti miulle high fivet ja vaihdoin bändin kanssa pitkästä aikaa pari sanaa. Marraskuussa nähdään. Parhautta.
& Alla oleva video © Minä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti