keskiviikko 12. lokakuuta 2011

black and white, wrong and right

Tässä ois nyt vähän kuvia tältä päivältä ku tuli ihme kuvailu-into ja saada mustavalkosia ja ehkä vähän sumeitakin kuvia. Kun sain nää siirrettyä koneelle rupesin tosissani miettimään, miks just tälläsia kuvia ? Mulla on noussu mieleen nyt ajatuksia, kuinka paljon oonkaan muuttunut viime vuosina. Ajatuksia asioista, jotka on muuttanut mua. Ennen, joskus 3 vuotta sitten vielä, olin riehakas, tosi avoin, ennenkautta tutustuin helposti uusiin ihmisiin sekä nauroin minkä ehdin. Jotkut pitivät mua jopa liian eläväisenä persoonana. Tosta luonteesta tulee mun jokapäiväisessä elämässä pienen pieniä pilkahduksia, joskus myös suurempia. En osaa enää eläytyä, esimerkiksi näyttelemiseen. Kyllä mä toki avoin oon vieläkin, muuten ehkä niin kun ennen. Jostain syystä aikoja sitten, päätin että mun on opittava rauhottumaan. Luulin, että niin ihmiset pitäisivät musta. Nyt jos kysyttäisiin adjektiiveja joltakin puolitutuilta, he sanoisivat joko ujo, tai hiljainen. Ennen ajattelin, että ei se ole mikään paha asia, ne ei vaan tunne mua.
Enää en päästä helposti ihmisiä mun lähelle. Mä taidan pelätä menettäväni ne, koska en joko osaa avata suutani, tai sitten avaan sitä liikaa. Sitten välillä, kun sille päälle satun, ja oon tosiaankin todella avoin ja seurallinen, yleensä se tapahtuu ihan väärään aikaan ja mulle sanotaan vain: ''Anni, oo hiljaa''
Mun on myös vaikea olla hiljaa, jos oon jotain mieltä jostakin asiasta, mun on vaan pakko saada ääneni kuulumaan ! Se etten päästä ihmisiä kovin helposti mun lähelle saattaa harmistuttaa muita. Niiden täytyy vaan ymmärtää ja olla kärsivällisiä sen suhteen, koska rupean todella niihin luottamaan ja puhun mun asioista. Mun elämässä on toki ihmisiä, joille pystyn puhua, olla se riehakas, todellakin se Anni jonka kanssa aika ei käy tylsäksi, ja se näkyy hyvin valokuvissa, niihin ikuistuu se todellinen minä !! (siis niihin missä nauran ja tosissani riehun)
Tää on vaikeaa selittää, mutta mun läheisten täytyy jotenkin ansaita mun läsnäolo, saada mut ulos mun kuoresta. Mulle on sanottu ilkeitä asioita, enkä osaa suhtautua niihin välinpitämättömästi. Oon toki yrittänyt oppia, mutta tää kuuluu vaan mun luonteeseen.
Mulla ei oo hajuakaan miks aloin tätä tekstiä raapustamaan, iski vaan tälläne inspiraatio, kun sain puettua mun pään sisältöä jollain tavalla sanoiksi.
Haluun vielä painottaa, että mulla todellakin on kaikki hyvin, vaikka tekstistä saattaa saada eri kuvan, ja oon todellakin pääsemässä päivä päivältä pois mun ujouden syövereistä, toivottavasti edes joku jaksoi lukea tai sain jotain asioita muiden pääkopissa liikkeelle :D Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket
p.s. oon rakastunu tohon biisiin :') ♥

3 kommenttia:

  1. haha toi papin musavideo o läppä, nauroin sille mut biisi o hyvä :)

    VastaaPoista
  2. sul on kiva blogi :-)


    http://katja-vidaagora.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Neℓℓi: joo o, oon täysin samaa mieltä :D
    Katja: kiitos:') !

    VastaaPoista